Isät barrikaadeille!

Vanhempainvapaiden uudistamista pohtiva työryhmä jätti loppuraporttinsa tänään. Työryhmä ei päätynyt yksimieliseen ehdotukseen, vaan päätyi lähinnä esittelemään erilaisia malleja. Olisin toivonut selkeämpää linjanvetoa.

Malleista yleisimmin esillä on ollut 6+6+6 -malliksi kutsuttu vanhempainvapaajärjestelmä, jossa äidille kuuluisi kuuden kuukauden vapaa, isälle kuuden kuukauden vapaa ja vapaavalintaisesti käytössä olisi kuusi kuukautta. Periaatteellisella tasolla vastustan kiintiöitä, pakkoja ja korvamerkintöjä. Olen sitä mieltä, että perheet osaisivat kyllä itse päättää juuri heille sopivimmasta tavasta jakaa vanhempainvapaata ilman isä- tai äitikiintiötä. Yhteiskunta, jossa elämme ei kuitenkaan ole ideaali. 

Suomessa vallitsee kohtuullinen yksimielisyys vanhemmuuteen liittyvistä asioista. Me olemme sitä mieltä, että vanhemmat ovat tasa-arvoisia suhteessa lapseen. Olemme myös sitä mieltä, että vanhemmuuden kustannukset ja seuraukset eivät saisi olla naisen työnantajan maksettavina ja, että myös isät voivat olla kotona hoitamassa lapsiaan. Samanmielisyydestä huolimatta merkittävät epäkohdat odottavat korjausta ja asenteet eivät sittenkään ole työpaikoilla muuttuneet. Vuosien puheista huolimatta naisten työnantajat kärsivät äitiyden kustannuksista, eivätkä miehet voi jäädä töistä kotiin hoitamaan lapsiaan.

Harvat poliitikot muuttavat mielensä tai kääntävät takkinsa. Minä teen sen nyt. Olen aikaisemmin suhtautunut varauksellisesti 6+6+6 -malliin ja kannattanut vapaavalintaista järjestelmää. Viimeisten viikkojen aikana olen kuitenkin kuullut uskomattomia tarinoita miesten työpaikoilta ja nämä kertomukset ovat kääntäneet takkini.

Miesten kotiinjääminen tai sen vähäisyys ei johdukaan (ainakaan kokonaan) heidän haluttomuudestaan, vaan siitä, miten heidän työnantajansa koti-isyyteen suhtautuvat. Tänään viimeksi kuulin, kuinka tuttavani esimies oli ilmoittanut muutaman kuukauden hoitovapaan johtavan ”työtehtävien uudelleen järjestelyihin ja vastuiden muuttumiseen”. Perheen suunnitelmat menivät uusiksi ja isä jatkoi töissä. Uskomatonta! Laitonta! Miehet nouskaa barrikaadeille! Samansisältöisiä kertomuksia olen kuullut lukuisia.

Mieskiintiöitä siis tarvitaan. Kiintiöitä ei tarvita niinkään isiä itseään, kuin työnantajia varten. Yksi heikkous mallissa on: vanhempainvapaan pitäminen on vapaaehtoista. Johtaako tämä siihen, että edelleen miehet jäävät pomojensa jalkoihin ja vapaat jäävät kiintiöistä huolimatta pitämättä?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu