Puistotätiä ikävä

Töölön lasten oma puistotäti Raija jäi eläkkeelle. Vuosien saatossa hän on hoitanut satoja lapsia. Satoi tai paistoi, Raija oli iloisena puistossa vastaanottamassa lapsia ja auttamassa heitä leikkeihinsä. Raijan puisto oli koko Töölön lapsiperheiden kohtaamispaikka. Siellä vaihdettiin kuulumiset lapsia vietäessä ja haettaessa. Puistotädit ovat osa Helsingin historiaa. Puistotädit ovat vuosikymmenien ajan vahtineet lapsia kaupungin puistoissa. Puistotädit eivät ole kaupungin palveluksessa, mutta käyttävät kaupungin leikkialueita. Rahansa tädit (tai sedät) saavat perheiltä, jotka maksavat pientä korvausta lastensa vahtimisesta. Puistotädit ovat häviävää kansanperinnettä. Meillä Töölössä oli Raija-täti. Lauttasaaressa on omansa, kuten myös monessa muussa kaupunginosassa. Raijalle seuraajaa ei ole valitettavasti löytynyt. Mihin puistotätejä sitten tarvitaan? Muutaman kotiäitivuoden jälkeen uskaltaisin väittää, että puistotädit ovat monelle perheelle korvaamattomia. Puistoon voi viedä lapsensa hetkseksi leikkimään ja ulkoilemaan. Se hetki voi olla vanhemmalle aikaa hoitaa juoksevia asioita, hoitaa perheen muita lapsia tai vaikka rentoutua. Hetken hengähdys on todellista luksusta ja puistotäti voikin olla monen äidin (tai isän) arjen pelastaja. Puistotädille voi lapsensa yleensä jättää kahdesta kolmeksi tunniksi kerrallaan maksimissaan viitenä päivänä viikossa. Puistotäti ei korvaa päivähoitoa, mutta se on kevyt ja joustava tapa järjestää lapselle lyhytaikaista hoitoa. Tällainen mahdollisuus voi monen perheen kohdalla lykätä kokopäiväisen päiväkotipaikan tarvetta ja ennenkaikkea parantaa perheen hyvinvointia hengähdystaukoa tarjoamalla. Puistossa voi harjoitella ryhmätoimintaa, toisten lasten kanssa leikkimistä ja perheen ulkopuoliseen aikuiseen luottamista. Puistotädeillä on paikkansa ja niitä tarvitaan edelleen. Perheille on tarjolla Helsingissä monenlaisia palveluita: päivähoito, leikkipuistot, kerhotoiminta ja monta muuta palvelua, joita en tässä edes muista mainita. Puistotätitoiminta on yksityistä, joskin kaupungin valvomaa. Mistä saisimme lisää näitä asuinalueiden hengettäriä, jotka haluaisivat toimia varamummoina tai varatäteinä alueen lapsille? Työ vaatii sitoutumista, ulkoiluhalukkuutta ja lapsirakkautta. Palkinnoksi saa ison liudan lapsia, jotka ihailevat hoitajaansa ja odottavat puistopäivää innokkaina.